Oot kiva, mut mahdutko mun elämään?

Katsoin hiljattain leffan Pay it Forward (Anna hyvän kiertää). Ei elokuva turhaan ole klassikko – kyllä se antoi taas pitkästä aikaa ajattelemisen aihetta. Etenkin eras kohtaus heitti lunta tupaan; valitettavasti en löytänyt sitä Youtubesta, joten jaan sen teille kivikautisesti käsikirjoituksen muodossa. Voitte mielessänne maalata kohtauksen, jossa Helen Hunt ja Kevin Spacey kinaavat siitä, ollakko vai eikö olla.

Eugene Simonet: You don’t see me. [A beat.] All right? My life . . . my life is familiar. My life is . . . it’s manageable. It’s manageable. Everyday . . . I have a thing I do everyday. It’s all I’ve ever known. And it’s a routine and as long as I have that, as long as I have that, I’m okay. I’m okay. If I don’t have it, I’m lost.

Arlene McKinney: So, is that all you want? Your goddamn manageable day?

Eugene Simonet: It’s what I have.

Arlene McKinney: No, it isn’t.

Eugene Simonet: It is what I’ve always had.

Arlene McKinney: Is it what you want?

Eugene Simonet: Yes, it’s what I want!

Arlene McKinney: I don’t believe you.[She tries kissing Eugene, but he rejects her advances. A beat.]

Arlene McKinney: Okay. If that’s the best I got.[She starts leaving.]

Eugene Simonet: It’s not about you.

Arlene McKinney: Yes, it is! Something’s been offered to you here, and you don’t want it! Maybe you’re scared to get rejected. Well, I can’t reject you! You’re too quick for me!

Mun pitäis olla nuori, mukautuva ja uudelle avoin. Tunnistin kuitenkin tästä kohtauksesta itseni – varsinkin sydämen asioissa osaan olla varsinainen Eugene. Puhuimme kavereiden kanssa siitä, kuinka ihana on hallita omaa elämäänsä. Epävarmuustekijöitä ei ole, kun kontrolli on sinulla; tiedät, ettei lempirahkasi petä sinua taaskaan ja mikäli haluat sydämentykytyksiä, menet Linnanmäelle tai Itä-Helsinkiin.

Toisin on silloin, kun ihastuu. Ihastuminen rikkoo rutiinit ja kontrolli katoaa; voin istua 8 tuntia työpöydän ääressä typerä hymy huulillani kerraten edellisiltana saamaani viestiä. Mieleni tekisi antautua kutkuttavalle ihastumisen tunteelle, mutta samaan aikaan pidän kynsin ja hampain kiinni totutusta kaavasta.daily routine meme

Olen ollut pitkään yksin; tottunut olemaan iteni herra ja jättämään muut huomiotta – voin muuttaa suunnitelmia kuin tuuliviiri, sopia viimetingassa ja luoda keskustella asioista oman pääni sisällä. Sinkkuelämäni (Orange is the New Black + kotisohva iltaisin) ei ole enää vain keino tappaa aikaa ennen uutta elämänvaihetta/parisuhdetta – vaan erottamaton osa minua. Hätäännyn, jos joku tulee elämääni – valloittaa ajatukseni vaikeuttaen töitä ja harrastuksia.

Samaan aikaan, kun juuri epävarmuus on ihastumisen hienointa aikaa on se myös raastavaa; miksei se laita viestiä; miksei se lisää FB-kaveriksi; nähdäänköhän me illalla; miksen saa töitä tehtyä vaikka yritän ihan satanen lasissa; ei se voi nyt tulla meille, kun tänään on salipäivä; eihän mulla oo tarjota sille aamupalaakaan?!

Ei sillä, että nyt olisi mitään tiettyä kiikarissa – tuli ihan vaan tosta leffasta mieleen.

T. Pauliina

Mainokset

Jätä se

Bondaus aamuseitsemältä kaksin leikkipuistossa etenee maagiselle levelille. Se, mikä normaalisti hillitsisi avautumista (tyyppi on kaverin kaveri, johon tutustuit  tasan 12 tuntia aiemmin), tuntuu vain kirvoittavan kielenkantasi. Eikä ollut muuten ensimmäinen kerta (edes kyseisen lauantai-illan aikana), kun pääsin antamaan parisuhdeneuvoja varatulle miehelle.

Takana oli jo useamman vuoden parisuhde. Mikään ei sinänsä ollut huonosti, mutta huulilla kareili kysymys: tässäkö tämä on. Jotkin asiat vaivasivat: tämä ei ollut nainen, jonka kanssa hän haluaisi lapsia; kaveriporukat eivät ottaneet sulautuakseen yksiin; ja vaikka heillä synkkasi kahdestaan ihan hyvin – oliko kemia riittävää.

Ovatko muut sinkut tällaisessa keittiöpsykologin roolissa? Millaisia neuvoja seurustelijat uskovat saavansa kaltaiseltani sinkkunaiselta?

’Jätä se!’

’Jätä se, niin minä odotan sinua.’

’Sinkkuelämä on aivan mieletöntä – yhtä ilotulitusta aamusta iltaan.’

Mielestäni ’ihan hyvä’ ei riitä. Toistaiseksi sinkkuelämäni voittaa keskinkertaisen parisuhteen. Sinkkuus ei kuitenkaan ole pelkkää juhlaa, ja mieluusti seurustelisin. Vaikka IL:n mukaan mielikuvani parisuhteesta on vääristynyt,  uskon silti siihen, että suhteessa pitää jytistä kunnolla. Sinkkuudestani huolimatta olen kokenut mainitsemaani jytinää pariin otteeseen: tässä on toinen puolikkaani, MARRY ME!

Vaikka  mitään ei tapahtunut, oli puistossa latausta, ja molemminpuolisesta ihastumisesta puhuttiin asiallisesti. Mieleni teki tietysti neuvoa: ’Jos susta tuntuu tolta, jätä se – mä odotan sua. Näin en kuitenkaan tehnyt; en tunne naista saati heidän parisuhdettaan, jossa on aina tapauskohtaiset ylä- ja alamäkensä. Vaikka lapset tuntuvat nyt mahdottomalta, miehen mieli voinee muuttua parin vuoden sisällä? Sen lisäksi ettei minulla ole näkemystä heidän suhteestaan, ’Jätä se’-neuvoani hillitsi, etten ole koskaan nähnyt näiden miesten laittavan eroa todella vireille – inisevän vaan. Ollaanko me sinkkunaiset jonkinlaisia ponnahduslautoja? Varatut miehet testaavat markkina-arvoaan, jotta uskaltavat joskus vuoden päästä lopettaa suhteen?

Ystäväni kyselevät, aiommeko me vielä nähdä. Vastaus on tietysti EI. Hän seurustelee, ja luultavasti olin vain yksi ponnahduslauta, joka vie hänet lähemmäs päätöstään. Ehkä minun tehtäväni ei olekaan tarjota absoluuttisia vastauksia vaan rohkaista seurustelijoita (kuten tätäkin herraa) kuuntelemaan itseään. Se, että kaikki on ’ihan hyvin’, ei tarkoita ettei saisi tavoitella parempaa. yolo memeMuutos pelottaa aina, mutta YOLO, ja ilman pientä laastarinrepäisyltä tuntuvaa kirpaisua, ei voi siirtyä eteenpäin. Onko elämä todella onnellista vai vaan helppoa, tuttua ja tyydyttävää? Vanhempana sellainenkin laiffi lienee sopivaa, muttei vielä muutaman vuoden seurustelun jälkeen.

En pode huonoa omatuntoa neuvonantajan työstäni tai koe olevani kodinrikkoja; teen naisellekin palveluksen. Jos mies todella haluaa olla suhteessa, hän siihen jää. Jos ei, mitä pikemmin se selviää kumppanille, sitä parempi. Sitä paitsi – eikö kodinrikkojalla ole jonkinnäköisiä suunnitelmia kohteensa varalle? Itse en voi luvata mitään – vaikka minua kiinnosti 07:00 sunnuntaiaamuna, se ei tarkoita että vielä kannattaisi lähteä hommaa kirkossa kuuluttamaan…

T. Pauliina

Mistä syystä olet sinkku?

Sinulle ei kelpaa oikea ihminen!
Olet sinkku, koska olet katsonut ihan liikaa romanttisia komedioita. Haaveilet epätodellisesta romanssista ja jumalaisen kuumasta kumppanista. Et siedä virheitä, ja dumppaat treffikumppanisi heti kun hänestä löytyy inhimillisiä piirteitä. Näin muutat tilanteen: Unohda ne elokuvat. Kenenkään elämä ei ole pelkkää glamouria vaikka siltä näyttäisikin.
disney unrealistic expectations
Miksi sä olet sinkku? Tee Iltalehden testi täällä!
T. Pauliina