Äitienpäivä – vauvakuumeesta ei tietoakaan

Ai, millanen viikonloppu takana?

On leikitty kummitytön kanssa, kahviteltu frendin luona; kuunneltu sen tarinoita raskaudesta ja toisen kaverin tarinoita polttareista ja talorempasta. Äidilleni koitin turhaan selittää, millaista deittailu on nykypäivänä: tapaamisia sovitaan samalle päivälle eri tyyppien kanssa, kun lähtökohtaisesti ajatellaan: ’tuskin tämäkään on se oikea’. Treffeillä toisesta etsitään lähinnä vikoja, miksi mies ei olisi riittävän mielenkiintoinen tai edellistä deittikumppania selvästi parempi. Äitini totesi: ’Elät sellaista elämää, mikä susta tuntuu hyvältä.’ Ja se sentään pitää paikkansa.

Tänään äitienpäivänä sain valita mieleiseni aamupalan jääkapista ihan itse; olen 25-vuotias ja asun yksin vuokrakämpässäni. Elämäntilanteeni eroaa paljolti useiden ystävieni tilanteesta, ja toisinaan en voi olla miettimättä, mikä mussa on vikana. Oma piha ja kultanen noutaja on jotain sellasta, mitä toivon joskus i will poop on everything you love memehaluavani. Just nyt näin on hyvä olla, kun ne siintää tulevaisuuden tavoitteena. Miten voisin edes haaveilla lapsesta, jos en ole tavannut niin rakastettavaa miestä, että tahtoisin siitä lapseni isän? Eihän kukaan pelkästään lasta halua – vaan perheen?

Lähimmät ystäväni elävät tietysti samanlaista sinkkuelämää kuin minä. Ne muut kaverit, jotka ovat pelanneet korttinsa paremmin, saattavat pitää minua sinkkurassukkana. Tunne on kuitenkin jokseenkin molemminpuoleinen: minä mietin, kuinka he voivat ’keski-ikäistyä’ jo nyt. Toiset jopa seurustelevat yläasteaikaisen rakkautensa kanssa, enkä voi olla pohtimatta, mitä kaikkea vaille he ovat jääneet. Miten sellainen elämä, joka itsestä vaikuttaa ’tyytymiseltä’ on jonkun toisen mielestä täyttä elämää? Ehkä kyse on vain omasta luonteestani: tarvitsen keskeneräisiä unelmia ja projekteja tulevaisuuteen pitääkseni elämän mielekkäänä.

Toisinaan kuitenkin pelkään, etten ryhdy unelmoimaan ’elämän peruspäämääristä’, kuten lapsista ja omakotitalosta. Miehen kyllä haluan, mutta kaikki se muu? Viiden tunnin leikkituokion jälkeen palautin kummitytön mieluusti takaisin äidilleen – ehkä kuukauden päästä jaksan uuden samanlaisen setin. Puuttuuko multa jokin biologinen kello?

Tik Tok.

T. Pauliina

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Äitienpäivä – vauvakuumeesta ei tietoakaan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s