Vaikka kuinka petaan sulle maalipaikkoja…

s-64613a00cfd351957d4a226ac2542a57d99442b8Kun ei aikoihin ole ollut pidempiaikaista sutinaa, sitä alkaa katsella ympäröiviä ihmisiä aivan uusin silmin. Näin ollen kaksi ’uudehkoa’ kollegaanikin ovat alkaneet näyttää vielä aiempaa paremmilta ja tulemme tietysti yhä paremmin ja paremmin juttuun keskenämme… Haitanneeko tuo, että työskentelemme yhdessä, jos potentiaalinen aloite tulisi heidän suunnaltaan? Periaatteessa en tietysti saisi liehitellä molempia samanaikaisesti… mutta aina tehtyäni päätöksen siitä, kumpi on minulle sopivampi tapaus, muutan taas mieltäni.

Rehellisesti sanottuna; olen kuitenkin kohdellut (toistaiseksi) molempia aika kaverillisen asiallisesti – toisinaan jopa viileästi ja jarrutellen heidän heittäessä bensaa liekkeihin. Ajattelin kuitenkin antaa miehille paremmin tilaisuuksia viedä tuttavuutemme henkilökohtaisemmalle levelille – toisin sanoen enemmän mahdollisuuksia jutella vapaa-ajan asioista ja miksei jopa hengata kanssani työajan ulkopuolella.

Tänään olinkin ennakoinut ja juonitellut asian tiimoilta oikein urakalla; jättänyt jopa pyöräni kotiin vain jotta voisin kävellä työtoverini kanssa yhtämatkaa iltapäivällä. Suunnitelma toimi hyvin ensimmäiset 200 metriä kunnes kollegani kirjaimellisesti juoksi tiehensä – hän siis näki ystävänsä ja lähti huikaten: ’sori, nähään huomenna! JAakkooo! Jaakko!’.

Mutta siis mitä! Annoin jätkälle täydellisen tilaisuuden kiehnätä kanssani ja jopa pyytää minua treffeille – ja hän juoksi ystävänsä tykö – ystävän, jolle hän todennäköisesti voisi laittaa Facebook-viestiä anytime. Kyllä ketutti, ettei ollut sitä pyörää – kotimatka yksin kävellen ON hiton pitkä.

Voi toki olla, että olen lukenut kollgegani merkkejä väärin – ehkä hän vain on luonteeltaan samalla tavalla flirtti kuin minä – heittää vihjailevaa juttua, koskettelee työn ohessa ja iskee silmää. Tähän asti minä olen kuitenkin ollut se jäyhempi osapuoli, ja hän on joutunut tekemään kaikki ’aloitteet’ – hakeutumaan viereeni palavereissa ja pyytämään minua lounaalle.

Vaikka tyyppi ei naulannut ensimmäistä tarjoamaani kunnon maalintekopaikkaan, jatkan silti tätä lämpimämpää suhtautumistani – käyn vuorostani hänen työpisteellään vilkuttamassa ennen viikonloppua tai lahjon vuorostai häntä suklaalla. En tietenkään saa mennä liiallisuuksiin. 🙂 Silloinhan en huomaisi, lähestyykö hän enää minua!

t. Pauliina

Maasta maahan ja maassa maan tavalla

Lomani ’miesseikkailut’ tiivistyvät toteamukseen, että sain kahden viikon ulkomaakokemukseni aikana enemmän huomionosoituksia kuin koko tähänastisen elämäni aikana yhteensä. Enkä näin sanoessani käytä edes lainkaan värikynää. Olen aiemmin reissannut hieman Aasiassa ja Etelä-Euroopassa, joissa vaalea iho ja hiukset keräävät tietysti myöskin huomiota osakseen. Kyllä tämänkertainen Karibian kohde oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa; jätimme yökerhotkin väliin, ja osittain juuri sen takia, että jo päivänvalossakin, selvinpäin, miehet lähes poikkeuksetta vihelsivät, sihisivät tai muiskauttelivat perään, huutelivat: ’linda, linda’ tai ’Do you wanna see my big dick? Do you wanna suck my huge dick?’  (Osuvampi selitys yökerhojen väliin jättämiselle lienee grannylife ja sen mukavuus.)  Siispä – kaikki suomalaisneidot, jotka kaipaatte huomionosoituksia, matkavinkkini teille on: Kuuba.

Sen sijaan jos kaipaatte huomiota, älkää menkö Flowhun; olipahan taas aikamoinen kontrasti palata Suomeen ja suoraan festareille, joissa on toinen toistaan kauniimpia naisia ja miehiä. Jos kotoa lähtiessä olikin hyvä fiilis omasta festarilookista, niin päästyäni paikanpäälle olin hyvällä tuurilla vain pieni osa hyvinpukeutuneiden ihmisten massaa ja huonolla tuurilla pelkkä harmaa hiirulainen upeiden asujen rinnalla (en edes tiennyt, että on muodikasta liikkua julkisesti pakarat paljaana pelkissä verkkosukkahousuissa ja stringeissä!?)

princess-jasmine-outfit-gifPidän Flowsta juuri sen siisteyden ja tyylikkyyden vuoksi; kauniita ihmisiä, asuja ja ruokaa, uusia artistilöytöjä ja yöksi pääsee kuitenkin omaan sänkyyn. Toisaalta Flow ei ehkä (ainakaan omalle tämänvuotiselle jurottavalle Jet lag -naamalleni) toiminut samanlaisena uusien ihmisten tapaamisfoorumina kuin mitä yleensä ’perinteisemmillä’ festareilla, joissa on vähintäänkin etkoja naapuriteltoissa. Flow vetää ehkä muita festareita herkemmin puoleensa pariskuntia; Flowssa voi käydä (hygieenisesti) halailemassa ja herkuttelemassa naminamiherkkuja mystisen musiikin tahdissa – näille festareille voi mennä upgreidatuille treffeille. Tämän lisäksi moni Flow-kävijöistä on pääkaupunkiseutulaisia – ei ole tarvetta tutustua uusiin ihmisiin, kun festivaalialueella on niin paljon vanhojakin tuttavuuksia.

En siis suurista haaveistani huolimatta päässyt halailemaan tai pussailemaan Flowssa – kukaan (tuntematon) ei itseasiassa edes tullut juttelemaan minulle. Kukaan ei oikeastaan edes kiinnittänyt minuun sellaista huomiota, jota voisi nimittää silmäpeliksi. Ainut mieskontaktini sattui kotimatkalla bussissa vieressäistuvan kanssamatkustajan vaihtaessa Flow-kokemuksiaan kanssani. Hän oli jonkinsortin HC-musatietäjä, joten siinä keskustelussa ei todellakaan ollut romanttista vivahdetta.

Flown ohella ehdin kuitenkin kipaista viikonloppuna myös ihan perinteisesti klubille. Päädyin juttelemaan koko illan aiemmin tapaamani tutuntutun kanssa, ja jotain pussailun tynkääkin siinä saattoi sattua (vaikka yleensä välttelen tällaista baarissa)… Jos olisin juttelemaan mennessäni tajunnut, että minä teen itseasiassa aloitetta hänen suhteensa, olisin ehkä mennyt hieman puihin, mutta minähän koin vain meneväni juttusille vanhan tutun kanssa…

Sen koomin miehestä ei kuitenkaan ole kuulunut. Luulen, että hän säikähti tätä tiukkaa nollatoleranssiani yhdenyönjuttujen suhteen. Eikai kukaan enää tänäpäivänä halua esimerkiksi lisätä ja sitoutua Facebook-kaveriksi pelkän yhden hauskan illan perusteella… huoh… miehet. ;b

t. Pauliina

Löysät pois

Oltuani monta viikkoa hissukseen tuli sellainen olo, että seuraavan postauksen  olisi oltava jonkinsortin megaspektaakkeli. Purkaakseni omat odotukseni postaankin nyt tällaisen mahdollisimman turhan kirjoitelman vain kertoakseni: I’m back – lomat on lusittu!

779328Alunpitäen harkitsin kirjoittavani päivityksiä myös lomalta, mikäli fiilis olisi siihen otollinen. Matkakohteeni oli kuitenkin (minulle tyypillisesti) eräänlainen ’kehitysmaa’, ja yhdistin itseni online vain muutamiksi minuuteiksi joinakin päivinä. Se jos mikä teki hyvää mielelle ja sielulle – joten hylkäsin myös postausajatukset hyvin pian.

Nyt on kuitenkin mielen- (ja kielen)päällä yhtä jos toista matkaamisesta, Flowsta ja viime viikonlopusta muutenkin. Palataan asiaan! 😉

t. Pauliina

Left, right, right left

Sitten Hiihtäjän olen koittanut aina välillä avata Tinderin. Elämähän piristyisi aivan kuin itsestään mikäli kiikareissani komeilisi uusi, orastava sutina. Tinderin tarjooma on kuitenkin tuottanut viimeaikoina lähinnä pettymyksiä; swaippaamaan oikealle aniharvoin, eikä mätsi ole näissäkään tapauksissa ollut takuuvarma juttu (tässä kohtaa osoitan merkitsevästi sormella kaveripoikani suuntaan – omasta mielestään hän optimoi profiilini laittamalla kuvat uuteen järjestykseen).

giphyKoska olen sopivasti pinnallinen ja vielä sopivasti rasistikin, ovat epäsiistit tai ulkomaalaiset miehet saaneet minut sulkemaan sovelluksen melko nopeaan. (Ennenkuin alatte nillittä, niin kyllä – haluan suomea puhuvan miehen. Tämän lisäksi moni ulkomaalainen on vain ohikulkumatkalla, eikä minulla ole mielenkiintoa olla kenenkään matkamuisto). Oltuani viikkoja epäaktiivinen minä kuitenkin sisuunnuin; enhän tosiaan tarvitse kuin sen yhden kivan mätsin – ja se yksi voi tulla jo tämän tyypin jälkeen. Tai seuraavan. Tai sitä seuraavan. Tai…

Aloin sitten paukuttaa Tinderiä – taas, hieman useammin ja hieman pidempään – saaden jopa useita (5!) mätsejä yhden päivän aikana. Kun mätsejä oli kertynyt useammalta päivältä, oli vain ajankysymys, että joku heistä alkaisi uttelemaan. Ja hiphei – niinhän kävi! Ja toinenkin!. Ja eräs vanhakin keskustelu aktivoitui! Kuulostaa siltä, että tässä on jo liian monta keskustelua… Mutta itseasiassa nämä kaikki puheliaat miehet ovat sellaisia, joista olen tykkäillyt kotiuduttuani aamuviideltä baarista, enkä näin päivänvalossa kyllä osaa sanoa, mitä olen heissä silloin aamuyöstä nähnyt.

Turhaan täällä blogissakaan valitan siitä, kuinka mitään ei tapahdu, jos olen itse näin epäaktiivinen miesten suhteen. Baarissa en voi käydä (joka päivä) arkisin, joten pakkohan se on palata näihin Tinder-lätinöihin (vaikken enää jaksaisi vastata yhteenkään ’Mitä kuuluu’ tai Mitä sun ’maanantai-iltaan’ -keskustelunavaukseen). Treffeille en vielä osaa kuvitella meneväni, mutta kai sekin luonnistuu sopivan vastakappaleen löytyessä.

t. Pauliina